Tulensammuttajia

Alunperin alkusammutukseen käytettiin vedellä täytettyjä käsiruiskuja ja tietenkin sankoja tai mitä tahansa, millä tulen voimaa saatiin taltutettua.
1900-luvulla alkusammutusvälineinä oli käytössä esimerkiksi vedellä täytettyjä tynnyreitä, joista sangoilla noudettiin vettä sammutusta varten, sekä vedellä täytettyjä pönttö- eli sankoruiskuja, mutta myös kemiallisesti toimivia tulensammuttajia. Tulensammuttajat olivat vesisammuttimia, joissa kemiallisessa reaktiossa hiilihapon avulla vesi saatiin paineistettua, eikä niitä siten erikseen tarvinnut pumpata. Tulensammuttajia oli käytössä 1900-luvun ensimmäisestä vuosikymmenestä lähtien.

Minimax -sammutin (huom. kuvassa näkyy myös kiinnitysteline)

Minimax-tulensammuttimesta löytyy maininta Palotorvi-lehdestä numerosta 5/1904. Minimax oli Saksassa kehitetty laite ja sitä oli esitelty jo Suomessakin muutamissa kaupungeissa, mm. Helsingissä.
Laitteen muodosti raudasta valmistettu kartionmuotoinen peltisuojus, joka oli sisäpuolelta vuorattu lyijyllä. Laitteen kokonaiskorkeus ilman kiinnitysjalkaa oli noin 90 senttimetriä.
Tulipalon sattuessa tartuttiin sammuttimen kahvaan ja pohjassa oleva painike painettiin lujasti seinään tai lattiaan. Tällöin laitteen sisällä oleva suolahapolla täytetty lasiputki rikkoutuui ja sammuttimen sisältö, joka koostuu noin kuudesta litrasta vettä ja natriumliuoksesta, alkoi purkautumaan kartion yläpäässä olevasta suutinaukosta hiilihapon avulla pois.
Neste purkautui laitteesta ulos 6-7 barin paineella aina 12 metrin päähän ja kahdeksan metrin korkeudelle. Suolaliuos osaltaan esti kastelemansa kohteen uudelleen syttymisen.
Laiteen kerrotaan olleen yksinkertainen ja varmatoiminen sekä helposti käsiteltävä. Se ei ollut kovinkaan arka kovillekaan pakkasille.

Pluvius ja Lux -tulensammuttimet

Ensimmäiset maininnat Pluvius-merkkisestä tulensammuttajasta löytyy Suomesta vuodelta 1908, mutta laite on alkujaan lähtöisin Saksasta. Nimi Pluvius on latinaa ja tarkoittaa sadetta.
Pluvius tulensammuttimesta kerrottiin Helsingin kuvalehdessä 1.1.1909, että se oli uusin malli jo tavallisiksi käyneistä tulensammutuskoneista ja että Pluvius oli sammutinmalleista parhain laatuaan. Sammuttimen osat pystyi helposti irrottamaan ja puhdistamaan ja siten se säilyi helposti käyttökuntoisena. Sammutin täytettiin seoksella, jossa oli 400 grammaa natriumkarbonaattia ja yhdeksän litraa vettä. Laitteen metallisäiliössä oli 100 grammaa rikkihappoa sisältävä pullo ja kun happopullo rikottiin sammutinta laukaistaessa, sekoittui happo suolaliuoksen kanssa. Sen seurauksena muodostui hiilihappoa. Palavan esineen ympärille syntyi ruiskutettaessa suolakerros, joka sammutti ja esti tulen. Tarvittavat kemialliset aineet olivat lehtiartikkelin mukaan saatavissa kaikista maamme apteekeista.
Pluviuksen mainoksessa samalta vuodelta kerrottiin, että yhdeksän litraa sen sammutusnestettä vastasi 180 litraa vettä. Laite sammutti tulen, muttei vahingoittanut palavia esineitä, kuten suuret vesimäärät tekivät. Kerrotaanpa että laite oli aina valmis käytettäväksi, eikä se voinut tehdä tenää. Pluviusta pystyi kuka tahansa käsittelemään ja missä tahansa käyttää. Kaiken lisäksi laitteesta sai tilata koekoneen ja sen sai lähettää takaisin, jos laitetta ei halunnut pitää.
Laitteen hinta vuonna 1909 oli 65 markkaa. Vuonna 1920 laite maksoi 300 markkaa ja sen varatäytteet 10 markkaa ja pakkasta kestävät täytteet 65 markkaa.

Yleisessä palokuntalaiskokouksessa Kuopiossa 1908 järjestettiin koejärjestely Pluvius ja Minimax tulensammuttajille. Testin mukaan molemmat laitteet olivat yhtä tehokkaita tulen sammuttamiseen, mutta jos tuli oli päässyt suurempaan vauhtiin, niin silloin oli edullisempaa käyttää sammutukseen assuranssiruiskua eli vakuutusruiskua.

Minimax ja Pluvius -sammuttimet olivat yleisiä ja niillä onnistuttiin sammuttamaan aikakauden lehtijuttujen perusteella useita tulipaloja.

Lux-merkkinen tulensammutin oli kotimainen tuote ja sen valmistus alkoi vuonna 1916. Muita kemiallisia vesisammuttajia Minimaxin, Pluviuksen ja Luxin lisäksi olivat Kustos, Record ja Rex.
Lux, Record ja Rex olivat kotimaisia tuotteita.

Esimerkiksi Palotorvi / Brandluren -lehdestä nro 12 vuodelta 1912 löytyy alla näkyvät Minimax ja Pluvius -merkkisten tulensammuttimien mainokset.

Pyrene-merkkinen tulensammuttaja.

Tämä kemiallinen sammuttaja oli tehokas bensiini- ja öljypaloissa ja sitä suositeltiin autojen ja veneiden lisävarusteeksi. Laitteen toiminta perustui tetrakloridiin, joka sammutettaessa sai aikaan nopean haihtumisensa avulla suuren jäähdytyksen. Neste kesti pakkasta -25 °C. Sammutinta ei ollut pakko tyhjentää yhdellä kertaa, vaan tekniikka mahdollisti sen käytön useammissa paloissa ilman, että laitetta oli välillä täytettävä.
Ensimmäinen maininta Pyrene-nimisestä tulensammutusaineesta on Palotorvi-lehden numerossa 5/1909. Uuden Yhdysvalloissa keksityn tulensammutusaineen oli Yhdysvalloissa vakuutettu muuttavan koko sammutustoimen.
Pyrene-sammuttinta on Suomessa mainostettu jo aikankin kesäkuussa 1923. Yhdysvalloissa ja Englannissa se oli jo aikaisemmin saavuttanut laajan levikin.
Mainosten mukaan sammutin oli riippumaton hoidosta, säilytysajasta, se ei ollut arka jäätymiselle ja se oli tehokas sähkölaitepaloissa. Hintaa laitteella oli vuonna 1925 yhteensä 650 markkaa ja varatäyte maksoi 100 markkaa. 
Ensimmäiset sammuttimet olivat englanninkielisillä teksteillä. 
Tavaramerkkiä alkoi myymään lisäksi ruotsalainen Danielson Forrsberg & Co ainakin jo vuonna 1928. Kyseinen yritys muutti nimensä 1970-luvulla Dafoksi, joka on nykyisin tuttu mm. ajoneuvojen sammutusjärjestelmistä.

Kemiallisesti toimivien vesisammuttimien ja tetrakloridisammuttimien lisäksi käytössö oli ainakin jo 1930-luvulla vaahto- ja jauhesammuttimia.

Rantalan sammutin

Tamperelainen ylipalomies Aarne Rantala kehitti 1960-luvun lopulla sammutusjauheella täytetyn yksinkertaisen alkusammuttimen. Tämä sammutin ei toimi vastaavalla tekniikalla, kuin edellä mainitut tulensammuttimet, vaan toiminta perustuu sammutusjauheeseen.
Sammutusjauhetta ripoteltiin purkin suuaukossa olevan metalliverkon läpi palavaan kohteeseen.

Jauhesammuttimen poikkileikkaus