Paloruiskuja

Käsivoimalla toimivia paloruiskutyyppejä olivat mm. vakuutusruiskut, taloruiskut, kartanoruiskut, kyläkuntaruiskut ja kuntaruiskut. Niitä oli käytössä 1800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä 1930-luvulle ennen moottoriruiskujen ja paloautojen yleistymistä.

Suomessa oli useita eri palokaluston valmistajia ja monesti palokuntien lisäksi kyläyhteisöt hankkivat ruiskuja keräten niihin rahaa esimerkiksi järjestämällä iltamia tai muita juhlia. Ruiskuja ja muuta palokalustoa varten kylässä saattoi olla sitä varten tarkoitettu palokalustovaja.

Kyläkuntaruiskut ja kuntaruiskut olivat näistä tehokkaimpia. Ne olivat kaksisylinterisiä ja niissä oli rauta-amme sammutusvedelle. Ulkonäöltään kyläkuntaruiskut ja kuntaruiskut olivat samankaltaisia. Kuntaruiskut ja kyläkuntaruiskujen järeimmät mallit olivat vahvempitekoisia ja esimerkiksi suuremmilla sylintereillä varustettuja. Lisäksi niiden sylinterit olivat helposti käsille päästävissä ja ruiskussa saattoi olla imulaite.

Pienimpien kyläkuntaruiskujen vesisäiliö oli 130-250 litrainen ja pumppaamiseen tarvittiin ruiskun koosta riippuen 2-6 miestä. Vettä voitiin pumpata 130-200 litraa minuutissa ja vesisuihkun pituus oli 24-30 metriä. Suurimpien kyläkuntaruiskujen ja kuntaruiskujen vesisäiliö oli 250-350 litrainen ja pumppaamiseen tarvittiin jopa 8 miestä. Vettä voitiin pumpata 250-300 litraa minuutissa ja vesisuihkun pituus oli 30-32 metriä. Suurin litramäärä saavutettiin imulaitteella varustetuilla ruiskuilla.

Letkujen pituus ja läpimitta vaihtelivat ruiskun tehokkuuden mukaan. Letkujen pituus oli 5-12m ja läpimitta 60-100mm.

Edellä mainitut tekniset ominaisuudet on kerätty 1920-1930 luvun ruiskujen myyntiesitteistä. Joissakin esitteissä vesisuihku on määritetty suihkun pituudella ja joissakin suihkun korkeudella. Joillakin ruiskuvalmistajilla kyläkuntaruiskuista oli tarjolla eri malleja ja myös järeimpiä valikoimassa olleita ruiskuja kutsuttiin kyläkuntaruiskuksi. Joillakin valmistajilla tehokkaimmat mallit oli nimetty kuntaruiskuiksi.

Kyläkuntaruisku Ikaalisista, vuodelta 1914

Kyläkuntaruisku Koski HL Pätilästä. Ruisku ajoittunee 1910-luvun alkuun.

Kyläkuntaruisku Koski TL Harmaan kylästä, kuvassa ei pumppausaisoja

Kyläkuntaruisku imulaitteella Pomarkusta, kuvassa ei pumppausaisoja

Kyläkuntaruisku Pomarkusta

Paloruiskujen kuljettamisessa hevosella oli tärkeä tehtävä. Palokalustoa kuljetettiin kesäisin hevosien vetämillä kärryillä ja talvisin reellä. Lyhyempiä matkoja kalustoa siirrettiin kantamalla.

Täältä voit lukea lisää yllä olevassa valokuvassa näkyvästä paloruiskusta.

Käsivoimalla toimivien ruiskujen lisäksi 1800-luvun lopulta alkaen oli käytössä myös höyryruiskuja. Niitä oli mahdollista käyttää pienemmällä henkilömäärällä, kuin pumpattavia paloruiskuja. Höyryruiskut olivat varmatoimisia, mutta raskaita ja käyttöönotto palohälytyksessä oli hidasta. Höyryvoimalla toimivia ruiskuja oli käytössä 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä.

Jokaisessa talossa, tehtaassa tai työpajassa oli oltava palojärjestyksessä säädetyt tai palovakuutusyhtiön määrittämät sammutusvälineet.
Rakennuksissa oli oltava paikan olosuhteisiin soveltuva ruisku. Taloruisku oli yksi ruiskutyyppi ja siinä oli vedellä täytettävä allasosa ja helposti eri suuntiin suunnattava suihkuputki letkulla. Ruiskua pystyi käyttämään yksi henkilö toisella kädellä suunnaten suihkuputkea oikeaan suuntaan ja toisella kädellä pumpaten sylinteriin liitetystä aisasta. Ruiskuun pystyi tarvittaessa lisäämään pidemmänkin letkun. Ruiskutyypistä on käytetty myös nimitystä lääninruisku.

Taloruisku alla olevassa kuvassa. Ruisku hankittu Nastolasta, mutta sen tarkka alkuperä ei ole selvillä.

Koski TL:n naapurikunnassa Marttilassa Ollilan kylässä ollut talon/lääninruisku. Ruisku on valmistettu Ruotsissa.

Sankoruisku on ehkä tunnetuin paloruiskumalli. Ruiskutyypistä on käytetty aikaisemmin nimitystä vakuutusruisku ja pönttöruisku. 1900-luvun alussa vakuutusruiskuissa oli monesti kolmijalkainen alusta, jonka päällä oli kanneton tynnyriosa ja sen sisällä pumppuosa. Ruiskuissa oli nähtävissä käsityön osuus, mutta 1920-luvulla tuotteet olivat jo teollisemmin valmistetun näköisiä.

Ruiskuja oli useita eri tuotemerkkejä. Alapuolella näkyvässä kuvassa on Turva-merkkinen sankoruisku, jonka valmistaja oli helsinkiläinen Oy Masalin ja Kumppanit myöhemmältä nimeltään Mako.

Turva-merkkisen pönttöruiskun kuparinen vesisäiliö oli tilavuudeltaan 12 litraa ja varustettuna kannella. Ruiskun putket, männät ja venttiilit olivat messinkiä. Siihen oli mahdollista valita kuminen tai taipuisa panssariletku. Hintaa kumiletkullisella versiolla oli 350 markkaa ja panssariletkulla varustetulla 400 markkaa. Vedellä täytetyn ruiskun paino oli 17,5 kilogrammaa. Turva-merkkinen ruisku oli saatavilla vuodesta 1924 lähtien.

Samana vuonna tuli saataville myös turkulaisen Toiminimi F. E. Wahlroosin valmistama Sampo-merkkinen pönttöruisku. Sen vesisäiliö oli myöskin kuparia ja muut osat messinkiä. Kannella varustetun pönttöruiskun tilavuus oli 15 litraa ja aikakauden testin mukaan ruiskulla saavutettiin 13 metrin pituinen suihku hyvällä paineella. Hintaa laitteella oli 350 markkaa.

O.Y. Veljekset Kulmala A.B. Helsingistä valmisti pönttöruiskuja ainakin vuodesta 1928 lähtien. Ensiapu-merkkinen pönttöruisku on heidän tuotantoaan. Ruiskuja oli saatavana eri kokoisilla vesisäiliöillä, kuten esimerkiksi 12 ja 20 litraisina. Ruiskun pystyi valitsemaan kannellisena tai kannettomana, eri letkuversioilla ja myös erilaisilla pintakäsittelyillä.

1930-luvulla pönttöruiskujen valmistajia olivat myös Palokalusto ja Armatuuri-tehdas Osakeyhtiö Särömaa Helsingistä. Heidän tuotteensa merkki oli Vesi-Hiisi. Kellokosken Tehdas Helsingistä puolestaan valmisti Teho-merkkisiä pönttö-ruiskuja.
Myöhemmin Mako valmisti sankoruiskuja tuotemerkeiltään Apu ja Reko.
1950-luvulla Iskumetalli Oy valmisti Ensi ja Siri -merkkisiä ruiskuja ja samalta aikakaudelta on myös Hankkija-merkkinen sankoruisku. Muita ruiskujen tuotemerkkejä ovat olleet ainakin Ahti ja Isku. Ruiskujen tuotemerkki oli yleensä luettavissa vesisäiliön kyljestä.

Sankoruiskuja on mahdollista hankkia nykyisinkin, sillä niitä valmistetaan edelleen eri valmistajien toimesta.